Matkustaminen

Tänä vuonna pääsimme tekemään vaelluksen yhdessä Saaristomeren Melojien kanssa. Heillä oli ajatus että tunturivaellusta varten ei tarvitse ajaa käsivarteen saakka, vaan voi päästä lyhyemmälläkin ajomatkalla. Alueeksi oli valittu perinteisen ruotsalaisen vaellusreitin Jämtlandstriangelnin tunturialue.

Alueen ainoa STF:n tunturihotelli, jonka pihalle johtaa ajotie on Storulvån Fjällstation. Sinne tulee ajomatkaa Kapellskärin lauttasatamasta n. 700 km Åren laskettelukeskuksen ohi. Meillä ajoaika henkilöautoilla lounastaukoineen oli noin 11 tuntia molempiin suuntiin. Ajokeli oli suhteellisen hyvä. Kun kuljimme Finnlinesin yövuorolla, niin kaikki ajo tapahtui valoisaan aikaan. Toki lähtöpisteessä oltiin vasta illalla ja yövyimme tunturihotellissa ensimmäisen yön. Ajoaika käsivarren maastoihin on ollut noin 16 tuntia. Käsivarteen mentäessä on ajettu läpi yön ja lähtöparkkipaikalla on oltu aamupala-aikaan.

Avointa tunturialuetta riittää

Tie Storulvånin tunturihotellille aiheuttaa hieman pohdintaa reissun suunnitteluun. Tieosuus on 15 km pätkä päätieltä ja se on talvikaudella 1.2. - 15.4. suljettuna joka yö 22:00 - 08:00. Noin 9,2 km päästä hotellilta on iso parkkipaikka ja portti, jonka saa suljettua. Tänä talvena tie oli suljettuna huonon kelin takia 3 kertaa noin 2 päivän ajan. Kun ajoimme tietä niin pääosin asfalttipinnoite oli näkyvissä ja tie oli hyvinkin ajokelpoinen.  Tiellä on useita väistämispaikkoja. Sen lisäksi sen varrella on useita aurattuja parkkipaikkoja, joilta voi suoraan lähteä valloittamaan suksilla viereisiä 1400 metrin huippuja. 

Tien 1019 katkoja voi seurata Trafiverketin sivuilta. Siellä näkyy jokaöinen katko ja sen lisäksi erikseen sillä hetkellä tiedossa oleva pitempi katko.

Tunturihotellin parkkipaikka on maksullinen. Yöpymisen yhteydessä pysäköinti kuuluu huoneen hintaan. Maastopäiviksi tulee vastaanotosta lunastaa pysyköintilupa.

Storulvån fjällstation

Me valitsimme lähtö- ja paluupaikaksi Storulvånin tunturihotellin. Varasimme sieltä yöpymiset ja aamupalat ennen lähtöä sekä paluupäiväksi. Ennen lähtöä saimme molemmat 4 hengen huoneet päärakennuksesta, mutta paluupäiväksi varasimme toista huonetta niin myöhään (tammikuun loppupuolella) että tarjolla oli vain hostellityyppistä majoitusta vanhassa päärakennuksessa.

Päärakennus maaston suunnasta

Vanha päärakennus sijaitsee parin sadan metrin päässä päärakennuksesta ja sinne kuljetaan maastoon lähtevää hiihtouraa pitkin. Ura kulkee joen yli tai sitten voi mennä siltaa pitkin, jos jäät sulaneet. Kunhan yöllä ei sada 10cm lunta tai ulkona tuule 20 m/s, niin kävelylenkki on ihan piristävä. Talvisaikaan vanhassa päärakennuksessa ei ole vettä (kesällä joesta) eikä myöskään WC-tiloja (kesällä PuuCee). Hintaeron takia ei vanhasta päärakennuksesta kannata varata sänkypaikkaa. Päärakennuksen huoneessa kun on 20 euron lisähintaan huoneen yhteydessä WC, suihku, pyyhkeet ja lakanat.

Sauna oli käytettävissä 15 - 21 välillä. Eka tunnin vuoro ja viimeset kolme tuntia oli mixed vuoroja. Pukuhuonetilat ja pesutilat olivat erilliset miehille ja naisille. Sauna oli yhteinen ja toivomus oli käyttää pyyhettä tai uimapukua. Sauna oli tuplakiukainen ja tilava. Valitettavasti vain keskellä olevat lauteet on niin korkealla että jalat ovat kiukaan pinnan yläpuolella. Jos istut noilla ylälauteilla, niin silloin ikkunoista avautuvat tunturinäkymä jää vajavaiseksi. Blåhammarenissa oli tarjolla vain mixed vuoroja.

Emme olleet varanneet etukäteen päivällistä paluuiltaan, joten varasimme ja maksoimme sen ennen kuin lähdimme maastoon. En usko että 18:00 kattauksessa olisi ollut meille paikkaa tarjolla, kun samaan aikaan puolet ravintolasta oli varattu hääseurueelle. Kahden ruokalajin päivällinen maksoi 395 skr. Alkupalaksi oli sienikeittoa sekä erilaisia salaatteja ja pikkelöityjä juureksia patongin kera. Pääruoaksi oli lohta pottumuusilla. Jälkiruoan sai sitten tilata erikseen, jos kahvi ei riittänyt. 

Päivällisen varaaminen oli tietoinen valinta, kun on reissussa väsänyt itse kaikki ruoat edelliset päivät. Kustannusmielessä palvelusta saa maksaa. Edellisen viiden päivän ruuat maksoivat kaikkiaan noin 60 eur per nuppi.

Tunturihotellissa oli säilytyskaappeja, joihin olisi reissun ajaksi voinut laittaa vaikkapa pakkaselle alttiita nesteitä auton takakontista. Tätä varten olisi pitänyt olla mukana oma lukko. En tiedä oliko toiveissa että se olisi ollut numerolukko, koska niitä oli kaupasta ostettavissa.

Reitti ja maasto

Alueesta löytyy kaksikin karttavaihtoehtoa Calazolta: 1:50 000 ja 1:100 000. Sen lisäksi Sylarnan tunturihotellin viereisistä huipuista löytyy 1:20 000 versio hieman tarkkuutta vaativia nousuja varten. Tuolla Calazon sivulta karttakuvaa zoomailemalla näkee hieman tarkemman kartan.

Meille ei ollut tarkkaa reittisuunnitelmaa tällä kertaa. Perusajatus oli reitti, joka kulkisi alueen hätäsuojien Ulvåtjärn, Enkälen ja Spåjme kautta. Käytännössä hätäsuojat sijaitsevat Jämtlandstriangelnin reitillä noin puolivälissä reittiä tunturihotellilta toiselle. Noiden kolmen suojan lisäksi alueella on kaksi muuta hätäsuojaa: Snasahögarna ja Gamla Sylen. 

Suojissa ei saa yöpyä, mutta niissä voi pitää sisätiloissa esim. lounastauon. Suojilla on hätäpuhelin, jolla saa yhteyden poliisiin. Lisäksi niissä on hätälaatikko, jossa perustarvikkeita selvitymiseen kuten ruokaa, tulitikut ja pelikortit. Tilassa on kamina ja pilkottua polttopuuta, jota ei saa käyttää kuin hätätilanteissa. Suojat löytyvät koordinaatteineen esimerkiksi Fjelds of Sweden -sivustolta.

Illalla Storulvånissa mietitimme reittiä: myötä- vai vastapäivään ja peilasimme ajatusta yr.no sääennusteeseen. Päätimme suunnata kohti Ulvåtjärn suojaa ja katsoa sinne päästyämme löytyykö vielä energiaa lähteä huiputtamaan läheisiä Getryggen (1382m) tai Tväråklumparna (1412m) huippuja.

Merkattu ura lähti Storålvanin pihalta joen yli ja vanhan päärakennuksen pihan läpi kohti Blåhammaren tunturihotellia. Alkumatka kuljettiin joen vartta matalan koivikon keskellä. Talvireitti menee hieman eri reittiä, jotta hiihtoura olisi hiihdettävämpi. Hotellilta saimme tiedon että reitti ajetaan kelkalla kerran viikkoon maanantaisin eli edellisenä päivänä. Sillä on ehkä merkitystä reitin niillä osilla jossa ei ole päivittäistä huoltoliikennettä. Ainakin nyt Storulvån - Blåhammaren välillä meni parikin kelkkaa päivittäin ohitsemme.

Pusikkoa oli tarjolla vain alku- ja loppumatkasta

Ensimmäisen tauon jälkeen pusikot katosivat ja avotunturialue alkoi. Maasto näytti tasaisen valkoiselta joka suuntaan. Hiihtoreitti on merkattu todella hyvin, että huonollakin näkyvyydellä pääsee aina seuraavalle reittimerkille. Suoja tuli näkyviin aika aikaisessa vaiheessa. Reitti kiertää enemmän, itse hiihdimme kohti tupaa. Ensimmäinen legi oli 6 km ja taukoinen sen hiihtämiseen meni 2,5 tuntia.

Lounas nautinnan jälkeen jätimme ahkiot suojalle suuntasimme kohti Snasahögarnan tupaa. Sää suosi meitä ja Sylarnan massiivi näkyi koko matkan selkämme takana. Nousimme noin 1100 metriin, kun matkaa tuvalle olisi ollut vielä 1,5 km.

Ulvåtjärn tupa on sijoitettu pienelle harjanteelle kahden jokialueen molemmin puolin. Päätimme laittaa leirin lännen puoleisen jokihaaran pohjalle. Harjanne antoi meille tuulen suojaa. Meidän kanssa tuvan ympäristössä yöpyi ruotsalainen 8 hengen ryhmä. Heillä oli koulutusaiheena lumiluola. He kaivoivat sinä aikana kun kävimme huiputusreissulla (6 tuntia) itselleen neljä lumiluolaa itäisen joen penkkaan.

Telttojen pystytystä Ulvåtjärnin länsipuolella

Koska meillä oli hyvä leirialue, josta ei ollut vielä tarve lähteä muualle, niin seuraavana päivänä päätimme vierailla Blåhammaren tunturihotellilla. Seuraavaksi yöksi oli luvattu rankkaa lumisadetta ja kovaa tuulta, joten ennusteen mukaan yritimme palata takaisin teltoille neljään mennessä. Viikon aikana näimme aina noin viiden aikaan viimeiset hiihtäjät majoitusalueemme lähellä ja sen jälkeen olimme keskenämme. Keskiviikkona viimeiset hiihtäjät eivät ehtineet pois lumimyräkän alta. 

Illalla keskusteltiin siitä minne seuraavana päivänä siirrytään. Koska halu oli pystyttää teltat vain kerran, niin yöpymispaikaksi valikoitui Spåjme. Enkälen ja Gamla Sylen olisivat olleet liian kaukana viimeisen päivän siirtymään takaisin lähtöpisteeseen. Mietimme myös sitä että olisimme jättäneet teltat paikoilleen ja tehneet yön yli retken Sylarnan tunturihotelliin. Majoitusta olisi ollut tarjolla, mutta olisimme silloin hiihtäneet edes takaisin omia jälkiämme koko loppureissun. Koska 1:50 000 kartasta ei käynyt selville kaikki Ulvåtjärnin ja Spåjmen väliset kiemurat, niin reittivalinta sinne herätti keskustelua: otataanko suorin reitti vai kierretään Enkälenin tuvan kautta.

Yöllä oli satanut úutta lunta 10 cm. Vaikka pakkasta oli ehkä 4-5 astetta, niin lumi oli todella kosteaa. Se näkyi siinä että lumi tarttui suksien pohjaan tiukasti. Hetkittäin oli hyviä pätkiä kun sukset liukuivat uraa pitkin. Enemmän taisi olla hetkiä kun suksi ei todellakaan liukunut. Oli sitten nousukarvat tai ei. Koska mitään valmista uraa ei lumisateen jälkeen ollut tupien välillä, niin valitsimme korkeimmalta uran kohdalta suoran etenemisen kohti Spåjmea. Tämä valinta on aika hyvä koska mitään ylös-alas osuuksia reitille ei sattunut vaan etenimme kompassisuunnan mukaisesti. Matkan pituudeksi tuli 9 km.

Spåjmen suoja oli sijoitettu kivikkoisen nyppäreen päälle. Sen ympärillä ei ollut mitään selkeää suojaista paikkaa telttaleirille. Kun meillä oli ollut parempi tuulensuoja edellisinä öinä, niin toiseksi teltaksi oli pystytetty kota. Nyt molemmat teltat olivat absidilla varustettuja tunnelitelttoja. Telttapaikaksi valikoitui tuvan pohjoispuolen painauma. Painaumassa kulki joki. Spåjmessa oli erikoisvarustuksena USB latauspiste ja WiFi yhteys. Kumpaakaan emme kokeilleet. Molemmissa yöpymispaikoissa oli käytettävissä ok kunnossa oleva PuuCee.

Leiripaikka Spåjmen pohjoispuolella

Viimeisenä vaelluspäivänä sääennusteet lupasivat huonoa näkyvyyttä ja alhaalla olevia pilviä. Tästä syystä päätimme tehdä excursion Sylarnan tunturihotellille. Storulvån ja Sylarnan välillä kulkee arkipäivisin(?) huoltokontti lumikissan vetämänä. Huoltokontin pohja on lähes tasainen, keskellä kulkee jalas. Tämä huoltokontti tekee tunturihotellien välille loistavan kulku-uran, jota pystyy vaikka kävelemään. Hiihdettäessä kun pitää toisen suksen keskellä muodostuneessa urassa, niin huonollakin näkyvyydellä pystyy seuraamaan minne hiihtobaana menee.

Huoltokontin keskiuraa seuraten virallisen reitin vierellä

Stora Ulvånin suoja on vain pari kilometriä ennen tunturihotellia. Se on perusparannettu muutama vuosi sitten ja olisi tarjonnut laveripaikat neljälle hengelle. Myös PuuCee löytyy pihasta. Hiihtokeli oli nyt mitä loistavin. Kahdeksan kilometrin matkaan meni mennessä taukoineen 2h 45 min ja paluu sujui 1h 50 min. Kun olimme lähdössä kahden paikkeilla pois tunturihotellilta, niin vastaan tuli jatkuvana virtana seuraavan yön yöpyjiä.

Viimeiseksi päiväksi jäi siirtymä takaisin Storulvånin. Hiihdimme pääsääntöisesti huoltokontin jälkeä pitkin. Yöllä pakkanen kävi jossain -15 asteessa ja hiihtopäivä sen jälkeen oli mitä mainioin. Sen verran meillä oli ylimääräistä aikaa, että nousimme Lill-Ulvåfjälletin rinnettä yli 1000 metriin ja nautimme laskusta alas.

Viiden päivän hiihtoreitti

 

Viiden päivän aikana hiihtokilometrejä tuli reilut 60 km. Niistä ahkioiden kanssa edettiin 22 km.

Vaihtoehtoinen reitti Sylarnan tunturihotellille etelän suunnasta löytyy Sanna-Mari Kuntun blogista Hiihtovaelluskulttuurien eroja Ruotsin tuntureilla.

Varusteet

Jostain syystä ilmatäytteisillä prinsessapatjoilla oli hieman tyhjäntäytteinen reissu. Toisessa kynänpään tyyppinen painauma reunassa päästi patjan tyhjäksi usemmassa tunnissa. Toisessa patjassa kuun sirpin muotoinen painauma päästi patjan tyhjäksi tunnissa. Pistevuodon pysty varmistamaan vain huulille osuvasta ilmavirrasta. Puolikaaren löysi kämmennen selkäpuolen tuntoaistilla.

Lämpöä patjan paikkaukseen

Ongelmasta päästiin paikkaussarjan liimalla. Ensin sulateltiin liimatuubi kuumassa vedessä. Siitä sitten useampi kerros vuotokohdan ympärille. Lämpötilaa pidettiin yllä kuumalla vesipullolla ja otsalampun LEDin hukkalämmöllä. Molemmat paikkaukset pitivät ilman sisällä.

Reissua varten tilasimme Primuksen Gravity III kaasukeittimeen multifuel kitin P737380. Se toimi ihan näppärästi ja muunsi keittimen bensakäyttöiseksi. Paluu kaasuun tapahtuu vaihtamalla suutin pienempään.

Bensakeitinten sytyttämiseen otimme mukaan pari BIGin kotikäyttöön tarkoitettua kaasusytytintä. Ne selkeästi menivät horrostilaan pakkasöinä, eikä aamulla kaasuliekki sytähtänyt ilman että niitä lämmitti.

Ruoka

Ruokalista noudatteli tuttua linjaa. Lounaat valamistuivat ruokatermoksiin aamupalalla kiehautetun veden voimasta. Kaikki mitä voitiin kuivatettiin etukäteen kuivurissa, halvan sähkön aikana saunan lauteilla tai uunissa. Kun vaelluspäiviä oli viisi niin vakioreseptikirjasta voitiin jättää muutama ruokalaji tekemättä.

Lounaille ostettiin kana- ja lihanuudelit isompina pusseina. Nuudelit turposivat sen verran että pienempikin nuudelipussi olisi käynyt hyvin.

Omena ja mustikkpaistoksissa kattilan suojana käytetään leivinpaperia, koska muuten rasva-sokeri-kaurahiutalesekoitus palaa kattilan pohjaan ja tiskivuorossa olevalta oppii runsaasti uusia kirosanoja. Nyt kun käytössä oli bensakeittimet, niin leivinpaperin reunojen on syytä pysyä kattilan reunojen sisäpuolella. Ulkopuolella lämpö kävi liian korkeaksi ja leivinpaperi sytähti palamaan samaan aikaan kun rasvaa sulateltiin. Palo kyllä sammui, mutta iltapala jäi syömättä. Lisukkeeksi tarkoitettu vaniljakastike sopi aivan mainiosti aamupalan pussipuurojen kylkiäiseksi.

Käytössä oli kaksi bensakeitintä, joita varten oli varattu 6 litraa puhdistettua bensaa. Varalla oli yksi trangian kaasukeitin. Bensan kulutus oli alkureissusta yli 1,5 litraa vuorokaudessa 5 hengelle. Kaikki vesi jouduttiin sulattamaan lumesta. Jotta aamutoimiin ei menisi tunteja, niin illalla termokset täytettiin kiehautetulla vedellä, joka sitten aamulla kieuhautettiin uusiksi ja käytettiin lumensulatuksessa siemenvetenä. 

Keittiöpiste auringon laskiessa

Käytännössä sulatimme illalla noin 10 litraa vettä ja valmistimme päivällisen sekä iltapalan. Jotain tiskivesiäkin oli tarve sulattaa. Aamulla samaiset 10 litraa uudestaan kiuhuvaksi. Sen lisäksi aamupuuroon ja kahviin tarvittiin vettä, juomapullot täytettiin, lounaskeittoihin meni n. 2,5 litraa ja turvotusastioihin vielä n. 2 litraa. 

Vedensulatukseen saatiin helpotusta toisessa yöpymispaikassa. Kun kaivoimme teltan makuutilan edustalle toimintatilaa, niin emme päässeet kuin 30 cm syvälle ennen kuin osuimme jäähän. Jään pinta oli kostea. Tästä syystä kokeilimme telttojen takaa kaivaa kuopan ja jään pintaa kopauttelimme jäähakulla. Hakku meni aika helposti jään läpi ja saimme aikaan vesikuopan. Paikasta oli vaikea arvioida kuinka seisovaa vesi oli jään alla, mutta koska jäätyminen ei ollut mennyt pohjaan saakka, niin jotain veden liikettä jään alla tapahtui.

Yhtenä aamuna sulatimme vettä trangian kaasullakin, koska näytti siltä että bensan kulutus oli aika runsasta. Lopputulema oli että bensaa jäi yli litran, jolloin kulutus oli luokkaa 0,25 litraa per vrk (4 vrk x 5 henkeä). Laskelmissa pitää huomioida että lähdimme maastoon tunturihotellilta termarit täynnä kiuhuvaa vettä, joten ekan päivän kulutukseen mennyt vesi lämmitettiin sähköhellalla. Aika monella meistä oli käytössä Thermoksen juomatermarit, jotka ovat menestyneet testeissä. Testien lisäksi toimivat myös käytännössä.

10 eur purkki, kiinnostaisiko ?

Tunturihotelleilta on mahdollista ostaa ruokatarvikkeita. Vertailukohdaksi voidaan ottaa Bullens pilsner korv säilykepurkki. Itse tuote testattiin Lemmenjoen kesävaelluksella 2021. Testin perusteella emme ostaneet tuotetta varastoon laatikkokaupalla. Storulvånissa tölkin päällä oli kaksi hintalappua 100 skr ja 50 skr, joista jälkimmäinen osottautui todelliseksi hinnaksi. Sylarnassa tuotteen hinta oli 700 - 800 skr välissä. Ihmisten ilmoilla Norrtäljen isossa ICA:ssa purkin olisi saanut mukaan 25 kruunulla.

Muita huomaamattomia havaintoja

Reissun aikana näimme hyvin vähän eläinten jälkiä tunturialueella. Puurajan alapuolella niitä oli sitten enemmänkin. Lintuja taidettiin bongata viisi kertaa ja niistäkin kolmella kerralla kyseessä taisi olla sama korppi. Ekoina päivinä ennen lumisateita tunturin rinteillä oli poroja ruokailemassa kohdissa, joissa lumipeite oli vain muutamia senttejä.

Alla oleva kuva on tunturihotellin seinältä. Kuva havainnollistaa eri tukikohtien välisten reittien korkeuseroja.

Reittien korkeuserot

Vaikka avotunturissa näennäisesti lumi peittää kaiken ja tasaista baanaa riittää silminkantamattomiin, niin luonto pitää vaeltajan varpaillaan. Ilman merkintöjä alla oleva uoma keräisi tasaisesti vierailijoita. Ei tarvita edes white outtia että tuonne vahingossa ajautuisi.

Joen uoma aivan hiihtoreitin kyljessä.